Kontaktisessio

Kauhea kiire koulumaailmassa nykyään!

Tytön ope oli sanonut, että jos kiertoon meneviä kirjoja ei ole päällystetty ylihuomiseksi, niin hän jää niitä tytön kanssa koulun jälkeen päällystämään. 

Hei c'moon, nyt on vasta maaliskuu! Just elokuussahan ne kirjat annettiin.

Kuulemma saattoi olla lokakuun alkua, kun tyttö siirtyi jokapäiväisestä huomauttelusta kerta viikossa tapahtuvaan huomautteluun. Joulun aikaan saattoi asia unohtua kokonaan.

No, olisi reippaana tyttönä hoidellut asian varmasti itse, mutta kun olin luvannut tuoda kaupasta kontaktimuovia. Lienee selvää, että sitä ei ole ilmaantunut.

Lienee sekin selvää, että olisinhan sitä tuonut, jos olisin muistanut. 

Toisaalta mikään ei liene tässä kovin selvää, koska käytännössä en muista koko asiasta oikeastaan mitään. 

Muistan kaksi nuorempaa lastani ja että käyvät koulua. Kyllä, koulukirjojakin olen joskus heillä nähnyt.

Tänään klo 21.00 asia tuli eteeni. Se tarjoiltiin toteamuksella, että ylihuomenna menee vähän kauemmin koulussa. Tarinan myötä yllämainut taustat alkoivat avautumaan mulle.

Pikkuveli lähti tekemään soolosta duon. Hänenkin kirjojaan pitää päällystää. 

Mitä ihmettä olen tehnyt elokuussa?? 

Mutta kuulkaas, tämä äiti ryhdistäytyi. "Minähän päällystän ne nyt :) " oli iloisen reipas ilmaukseni asialle, joka oli mitättömät 9 kk myöhässä.

Sain jatkoa tarinalle, eli kuulin että en koskaan ostanut edes sitä kontaktimuovia, eli ei ole millä päällystää. 

Mutta mitä toteaa äiti?Tattadadaa! Äiti kertoo, että pyykkitelineen alla on monta aikaa pyörinyt kontaktimuovirulla! Ollutkin välillä tiellä ja siksi se on pitänyt potkaista lähemmäksi seinää.  

Miksi säilyttää kontaktimuovirulla kaapissa, kun sitä voi säilyttää pyykkitelineen alla.

Jätän huomiotta ilmeen jonka muksut loivat toisiinsa. Todellakaan huomiotta en voi jättää sitä kirjapinoa, joka eteeni tuotiin. 

Pään sisäiset hikikarpalot valui vuolaina. Mitä hemmettiä, enhän mä jaksa kun yhden päällystää hyvin ja sen jälkeen toi meidän karvoistaan huopaantunut koirakin tekisi parempaa jälkeä. 

Lisäksi arvioin, että manaan koko koululaitoksen ja siihen etäisestikin liittyvät tahot tulevan parin tunnin tuhraamiseni aikana. 

Mutta hei; 20 minuuttia, 8 kirjaa! Sitten rukouksiini vastattiin ja se kelmu loppui. Tällä 20 minuutilla taisin selättää tämän lukuvuoden päällystysrumban. Tarjosin myös muksuille 20 minuuttia ilmeisen hyvää viihdettä. 

Ja kaiken lisäksi en moiti itseäni yhtään, aivan järkyttävää puuhaa!!! En ainakaan myönnä moittivani.






Ylemmän päällystin minä, alemmat meidän koira