Viekoittelua
Kaksi ystävääni, Hoitsu ja Ntinäpsä ovat alkaneet harrastaa jotain hyvin, hyvin kummallista ja kamalaa. Ja märkää.
Kiihtyvällä tahdilla olen joutunut kieltäytymään mukaan lähtemisestä. Kieltäytyminen kaikista muiden ideoista käy multa yleensä melko sujuvasti. Välillä liiankin sujuvasti. Mutta jos ei vaan ole sellainen fiilis.
Useimmiten on niin, että jotenkin mun ideat ovat hirmuisen hyviä. Toisten ideat ei aina yllä samalle tasolle. Noin niinkun mun mittakaavassa.
Niin se nyt on tämänkin idean kanssa. Ei, ei ja ei! En lähde avantoon.
En näe sitä kokemuksena, enkä seikkailuna. Näen sen vääjäämättä kuolemaan johtavana tekona.
Koko elämä johtaa vääjäämättä kuolemaan, aivan. Sen verran kun pystyn sitä säätelemään, niin säätelen.
Hoitsu on ollut tähän asti maltillisempi pyynnöissään. Tänään olin aistivinani jo todellista vaaraa. Jos en ole todella valppaana, tajuan jonain hetkenä seisovani pikku bikineissäni hillitön huopahuuppa päässäni jonkun jorpakon reunalla.
Ntinäpsä on heitellyt kutsuja ahkerasti. Välillä kevyesti, välillä raskaasti; "Se olisi oikeasti varmaan hyväksi sulle". Enpä ole tarkennellut, että miten niin olisi hyväksi. Koska ei ole.
Koska keskustelu tänään aiheen ympärillä oli kuumaa, lähdin paikan päälle katsomaan, miltä avanto näyttää kaksi tuntia ennen h-hetkeä.
 |
| Yyteri resort & camping, Ruutujärvi |
Varpaat, tussu, hanuri ja mitä niitä nyt onkaan...
Kuka hullu tonne menisi! Olin niin oikeassa ettei sellaista vaan voi tehdä. Mietin itseäni lähestymässä vettä bikineissäni ja huopahuupassa. Siinä ei ole mitään, mikä olisi realistista. Ei bikinit, eikä veden lähestyminen. No, huopahuuppa voisi olla. Joku sellainen, missä olisi keesi niistä huopasoikeroista. Keesihän on punkkarikieltä ja tarkoittaa irokeesia. Niin ja väri olisi punainen. Tietenkin.
Jos kielitaitoni hämmensi, niin mainitsen ohimennen että olen yllätyksiä täynnä. Yllätyn itsekin itsestäni useita kertoja viikossa.
Mietin, kun tuijotin avantoa toppavaatteissani, että milloinkaan en ole noin kylmää kyytiä saanut. Enhän ole edes käynyt varpaita kastamassa kylmävesialtaassa. Niin, koska se on niin kylmää.
On siis hyvin todennäköistä, että minun varpaat, tussu, hanuri ja mitä niitä nyt onkaan, menisi ihan shokkiin avannosta.
Päädyn edelleen suojelemaan niitä kaikelta pahalta, enkä todellakaan mene avantoon.
Mutta tietenkin voimassa on lupaukseni mennä kuvaamaan Hoitsua ja Ntinäpsää heidän avantoreissuillaan. Tulisi sitten oikein dokumenttia.
Kuulemma uimarisedät jo heiluttelee heille. Että niin tutuiksi on tultu avantopiireissä. En siltikään mene.
Ihan vaan tosiaan varpaiden, tussun, hanurin ja muiden tykötarpeiden takia. Kyllähän mä muuten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti