Ai että olenko onnellinen?

Panes kuunnellen, Laura Sippola - Onnellinen

No hei aika usein kyllä!
Aina en. 

Koska päässäni on monta kaistaa, kykenen sujuvasti siirtymään viereiselle kaistalle, jos ensimmäinen väylä alkaa tuntua vähemmän onnelliselta.

Tähän ei liity mitään ihan hillitöntä hulluutta. Omasta mielestäni.

Tähän liittyy elämänkokemus.

Tähän liittyy tieto siitä, että aina voi nähdä asioiden toisenkin puolen. 

Tähän liittyy se, että aina voi valita rypemiseen jäämisen ja eteenpäin menemisen väliltä.

Hyvin usein olen tilanteessa, että tunnen kuohuntaa jostain aiheesta. 

Kas; hyvä henkäisy ja sen muistaminen, että mitä väliä asialla oikeastaan on. 

Aika usein asioilla ei oikeastaan ole väliä. Paitsi oikeasti vakavilla asioilla.

Kunhan kuohuttaa.

Viime aikoina mulla on ollut special onnellisuuskokemuksia.

Olen ollut hurjan onnellinen ja kiitollinen työnantajalle. Se on tehnyt rekrytoinnin sen verran hyvin, että kestän vapaa-ajallakin katsella työkavereita. Myös eläkkeelle jääneitä tai muihin hommiin siirtyneitä. 

Työviikon jatkoksi lähdettiin mökille. Mökkiviikonlopun jatkoksi lähdettiin töihin. Tai eläkkeelle. Tarkoitus oli kyllä kutsua isompaa porukkaa, mutta en mä ehtinyt - aika vaan kuluu niin äkkiä. Mutta ei hätää, meillähän on jopa kahdet pikkujoulut. Joka työpaikalla ei ole <3

Mä koin onnellisuutta niistä ihmisistä. Jotenkin siitä asetelmasta, että näin me voidaan tehdä. Sitä ei edes himmentänyt se kuollut hiiri, jonka satamajätkät oli asetelleet räsymatolle meitä odottamaan. Sai plmsatamajätkä kokea miehisyytensä huipun, kun huutavan SiSen edestä nosti tuon hillittömän harmaan pedon pois.

Meillä oli ulkohuussit. Meille ei tullut vettä kraanasta. 

Meillä oli paljon ruokaa. Paljon juomaa. Meri. Sauna. Piha. Mettä. Upea keli. Hyvät jutut. Niin ja kahdella kutimet. Se mua kyllä hetken huolestutti jollain tasolla. Sitten vaihdoin kaistaa.

Jaa'a. Ehkä mullakin olisi ollut, jos ymmärtäisin mitä niillä kepeillä tehdään. 

Kyllä mä sytyin. Ja ihan liekeissä olin meidän kunnon ulkoilureissulla. Eläkeläinen kävi autiotalon pikkulassa. Nyt tarina kertoo, että sillä meni siellä hiiri pesään. Ja oliko niin, etten juuri tuon pelon vuoksi en uskaltanut itse sinne mennä? Mahtaisi olla veikeä tunne.

Hoitsulla oli vähän suureellisemmat jutut. Pelotteli, että ulkohuussissa menee kettu pesään. Sen veikeydestä en enää tiedä!

Hoitsu on muutenkin isojen asioiden perään. Päätti, että satamajätkien jäynään vastataan hirvenraadolla samaisella räsymatolla. Oli meillä siinä hommaa. 

Otanta onnellisuudesta. Yhdeltä viikonlopulta. Se oli special.

Mutta ei tämä tähän lopu.

Perusonnellisuuteeni kuuluu kakarat, kamera, Kallo ja kaikenlainen kohnaaminen. Ja kohtaaminen. Ilman muita ihmisiä en voi olla onnellinen. Paitsi silloin kun olen onnellisesti yksin.

Iso osa onnellisuudestani tulee kuitenkin hetkistä. 

Saan hirmuisen ison täpinän aikaiseksi helposti. Innostun, sytyn.

Se saattaa olla töissä joku nappiin mennyt juttu. Joku, jossa huomaa että omilla tekemisillä on vaikutus. Että saa toisen tekemään jotain, mitä se ei tiennyt pystyvänsä tekemään.

Silloin SiSe loikkii äkkiä Ntinäpsän luokse. Sylkee ulos intonsa. Tuntee sellaista pakahduttavaa iloa. Haluaisi hyppiä tasajalkaa. Vetää pari kärrynpyörää. Siis haluaisi vetää pari kärrynpyörää. Rakastaa työtään. Ntinäpsä kuuntelee jalat maassa. Kommentoi jotain hillitsevää. Vaikka ihan vaan sellaista, että hyppiessä tissit lätkisi naamalle. Ei tietenkään SiSellä, mutta jollakin voisi. Tähän liittyy myös Ntinäpsän loistokas elekieli, joka havainnollistaa tapahtumaa. Nyt jäin miettimään, mitä kärrynpyrässä tapahtuisi? 

Jääköön mielikuvituksen varaan.

"Ai että olenko onnellinen

Hermostunutta naurahtelua

Onhan minulla ruokaa ja vaatteita

Ja kaikki on hyvin

Ai että milloin joku on onnellinen

Hermostunutta naurahtelua

Päivä paistaa ja henki kulkee

Kaikki on hyvin"