Olen ymmärtänyt, että juhannuksena kuuluu ottaa seppelekuva. Ihan omista kukkapenkeistä keräsin ainekset ja täs tää nyt on.
Kummallinen juhannus. Aatto oli kivaa, kun työnohjauksen vetäisy ja iltavuoro kotihoidossa. Sit sieltä oli kiire vaan kotiin. Ei mökille, ei linnuille, vaan kotiin. Vallan kivalta tuntui ajatus kahdesta vapaasta ja mieli luetteli kaikkea, mitä haluan saada hoidettua, koska kaikki on hoitamatta.
Totuus on tarua ihmeellisempää; etupihan nurmikon sain leikattua, eli 1/10 osa pihasta. Kolme koneellista pyykkiä pesin, joista eka meni narulle, toinen jäi Ikeakassiin narun alle ja kolmas koneeseen. Illalla yllättäen tulleella apteekkikeikalla ajattelin ajella Preiviikin kalarantaan. Siellä oli kolme ihmistä, joissa oli kolme liikaa. Äkkiä kotiin.
Tänään sunnuntaina olin taas lähtöruudussa tekemisieni kanssa. Jatkoin visiointiani ja päädyin Puuvillaan aurinkopurje ostoksille. Joku pikkupoika sanoi isälleen " Mää luulin että tossa on mummu, mutta toi onkin noin vanha" Siis minä. Keep smiling. Toisessa kaupassa nuoret katteli leopardimekkoa "hyi hitto, ei kukaan voi tollasta käyttää" Siis se oli se mun päällä oleva mekko. Keep smiling. Tulin kotiin, virittelin purjetta ja nyt myyn sen pois. Omistinpahan senkin hetken aikaa. Lähdin Rustaan, vaikken tiedä mitä tarvin. En mitään. Siellä pihassa huomaan, että rahapussi on kotona. Keep smiling..
Olen katellut ahkerasti facea ja instaa. Selvästi tässä juhannuksessakin on jotain, mitä en tajua. Kaikki nauttii seppeleistä ja ihmisistä.
Mä istun yksin lintujen paskomalla tuolilla rikkaruohot päässä ja kone pyörittää eilisiä pyykkejä uusiksi. Keep smiling.
